Saarna, Leichlingen, .

Totuus

Raamatun kohdat

2. Moos. 34:6; Totuus Jumalan tunnusmerkkinä.

Psalmi 25, 10; Totuus on Jumalan teiden merkki.

Psalmi 33:4; Jumalan sana ja työ ovat suorat totuudessa.

Psalmi 119, 142; Jumalan laki on totuus.

Psalmi 119, 160; Jumalan sanan summa on totuus.

1 Kor. 13, 6; Rakkaus iloitsee totuudesta.



Joh. 9,16; fariseusten väliset erimielisyydet sokeaksi syntyneen parantamisen vuoksi.

Psalmi 115, 1; Jumalan kunnia hänen hyvyydestään ja totuudestaan.

Joosua 24, 14; Totuus palveluksen merkkinä.

Psalmi 26:3; Psalmi 86:11; Elämä Jumalan totuudessa.

Joh. 3, 21; Joka tekee totuuden, se tulee valkeuteen.

Joh. 4, 23; Isän palvominen hengessä ja totuudessa.

Joh. 8, 32; Totuus tekee vapaaksi.

Joh. 8, 45; Totuutta ei uskota.

Gal. 4, 16; vihollinen siksi, että joku puhuu totta?

Joh. 6, 13; Totuuden henki johdattaa totuuteen.

Joh. 17, 17; pyhitys totuuden kautta.

Joh. 18, 38; "Mikä on totuus?" "Mikä on totuus?"

2 Kor. 4, 2; totuuden ilmestymisen kautta suositus toisten omantuntoa varten.

Ef. 4, 15; pitäkää totuus rakkaudessa ja kasvakaa siten Kristusta kohti.

Ef. 4, 25; Hylätkää valheet, puhukaa totuutta toisillenne.

Ef. 6, 14; lanteet vyötetty totuudella (hengellinen haarniska).

1 Tim. 2, 4; Kaikkien on pelastuttava ja tultava totuuden tuntemiseen.

2 Tim. 3, 7; Aina oppimassa, mutta ei koskaan totuuden tuntemukseen pääsemättä.

2 Tim. 4, 4; Tarut totuuden sijasta.

1. Joh. 1, 8; Totuus ennen itseämme.

1 Joh. 3:18; Rakastaminen teoissa ja totuudessa.



Joh. 1, 14; Jeesus täynnä armoa ja totuutta.

Joh. 1, 17; armo ja totuus annettiin Jeesuksen kautta.

Joh. 14, 6; Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Joh. 14, 7; Pyhä Henki totuuden Henkenä.

Joh. 18, 37; Jeesuksen tehtävä on todistaa totuudesta.

Ap.t. 28, 23; Sanomaa kutsutaan totuudeksi.



Mikä on totuus?

Miksi tämä kysymys?

On monia aloja, joilla ihmiset ovat edelleen hyvin kiinnostuneita tästä kysymyksestä, esimerkiksi politiikassa.

Esimerkiksi Persianlahden sodan yhteydessä kysymys totuudesta tai valheesta nousi esiin yhä uudelleen:

Oliko Husseinilla joukkotuhoaseita? Hyökkäsivätkö Yhdysvallat sinne vain taloudellisista syistä? Valehtelivatko Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian salaiset palvelut tarkoituksella valmistellakseen sotaa julkisesti?

Uskottavuus on poliitikon kannalta tärkeä asia vielä nykyäänkin. Jos poliitikko jää kiinni valheesta, se voi silti johtaa siihen, että hänen on luovuttava virastaan ja siirryttävä toiselle riville.
Jotkut poliitikot välttelevät siksi selkeiden lausuntojen antamista, jotta näin ei tapahtuisi.

Kysymys totuudesta on myös uskomattoman tärkeä tieteessä ja tutkimuksessa. Väärin manipuloiduilla tutkimustuloksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Ratkaiseva tekijä on aina: Mikä on todistettavissa?

Ja tämä todistettavuuskysymys läpäisee yhä enemmän kaikkia elämänalueita.

Aiemmin uskottiin suurelta osin maallisia ja hengellisiä auktoriteetteja.

Jos hallitsija sanoi, että lähdemme sotaan, kaikki lähtivät mukaan. Sodan järkevyyttä ei juurikaan kyseenalaistettu. Diktatuurihallituksissa oli varmasti myös vaikea esittää ja edustaa omaa mielipidettään.

Myös hengellisellä alalla: se, mitä pappi sanoi, oli totta, siitä ei ollut epäilystäkään, ei ainakaan uskoa koskevissa asioissa. Joissakin maissa näin on vielä nykyäänkin. Koin tämän 10 vuotta sitten romanialaisissa kylissä, joissa paikallisen papin sana oli käytännössä laki.

Meille saksalaisille tämä auktoriteettien tottelevaisuus huipentui Kolmanteen valtakuntaan, jossa suuri osa saksalaisista todella uskoi Hitleriin.

Uskon, että historiamme vuoksi olemme erityisen skeptisiä emmekä halua nähdä todisteita, ennen kuin meille kerrotaan jotain.

Tieteessä ja politiikassa se toimii jotenkin, mutta entä kun puhumme Jumalasta?

Jumalaa ei voi todistaa.

Tällä uskon ja uskonnon aihealueella kysymys totuudesta on muutenkin tullut hyvin epäsuosituksi. Useimmat ihmiset tekevät sen luultavasti kuten Pilatus, tässä keskustelussa Jeesuksen kanssa hänen synnytyksensä aikana: (Joh. 18, 37.38).

Pilatus kysyi häneltä: "Sinä siis olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinä sanot, että minä olen kuningas. Sen tähden minä olen syntynyt ja sen tähden minä olen tullut maailmaan, että minä todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuulee minun ääneni .

Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus? Tämän sanottuaan hän lähti jälleen juutalaisten luo ja sanoi heille: En löydä hänessä mitään vikaa; "

Pilatus kysyy: "Mikä on totuus?" eikä odota vastausta, vaan lähtee ulos.

Näin on nykyään: Mikä on totuus? Kaikki sanovat jotain erilaista, kukaan ei voi tietää. En halua kuulla vastaustasi. Eivätkö he kaikki ole jollakin tavalla oikeassa?

Pilatus oli siis hyvin moderni ihminen tässä suhteessa.
Hän piti Jeesusta viattomana, ehkä jopa hyvänä ihmisenä, esikuvana, kuten jotkut nykyäänkin sanovat, mutta häntä ei kiinnostanut se, mitä Jeesus kutsui totuudeksi.

Sekin on hyvin modernia, eikö olekin?

Nykyisin todistettavuuden aikakaudella on tärkeämpää kysymys tehokkuudesta, myös uskon alalla. Toimiiko se?

Ja jotenkin niin on myös meidän kohdallamme.
Kyse ei siis ole enää siitä, mikä on oikea opetus, vaan: Miten voin tehdä sen niin, että voin kokea Jumalan?
Mitä hyötyä on totuudesta, jos en koe sitä?

Tai: Mikä on seurakunnan kasvun resepti? Mitkä menetelmät toimivat?

En halua haukkua uusia ideoita. Jeesuksen seurakunnan ja sen tavan, jolla se jakaa evankeliumia ympäröivän maailman kanssa, on tietenkin edelleen kehityttävä ja tietyssä mielessä kuljettava ajan mukana.

Mutta luulen, että näette suuntauksen: ei enää: Mikä on totta? vaan: Mikä toimii?

Mutta tämäkin kysymys on ikivanha.
Kun Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen, fariseukset kiistelivät siitä, miten sen kanssa tulisi toimia (Joh. 9, 16):

"Silloin muutamat fariseukset sanoivat: Tämä mies ei ole Jumalasta, sillä hän ei pidä sapattia; toiset sanoivat: "Kuinka syntinen ihminen voi tehdä sellaisia tunnustekoja?" Ja heidän keskuudessaan syntyi erimielisyyttä."

Fariseukset olivat historiansa aikana keksineet lisää käskyjä Raamatun ympärille, ja he olivat myös varsin tiukkoja sapatin suhteen.
Parantaminen sapattina oli ristiriidassa heidän opetuksensa kanssa, ja siksi se oli joillekin heistä yksinkertaisesti väärin.

Mutta parannuskeino on periaatteessa hyvä asia, joten jotkut ajattelivat, että se toimi, joten Jeesus ei voi olla paha ihminen.

Kumpi näkemys on oikea?

Voi tehdä asian hyvin helpoksi itselleen ja sanoa:
Jeesuksen teot olivat todiste siitä, että Jeesus tulee Jumalasta, se on ilmeistä parantumisen perusteella, eikö olekin?

Mutta on myös tapauksia, joissa pidämme hyvin matalaa profiilia, vaikka tehokkuus on osoitettu.
Ajattelen hengellistä parantamista ja hoitoa, esimerkiksi syylien hoitoa.
Olen nähnyt vakavasti otettavia dokumentteja siitä, että tällaiset käytännöt ovat todella parantaneet joitakin sairauksia. Mutta tällaisissa tapauksissa tehokkuus ei välttämättä vakuuta minua siitä, että tällaiset parannukset ovat Jumalasta.
Tällaisissa tapauksissa asetamme totuuden tehokkuuden edelle.

Kun seurakunnat tai jopa kirkkokunnat ovat eri mieltä opillisista kysymyksistä, totuuskysymyksestä on tullut äärimmäisen epäsuosittu.
Juttelin erään vanhan - protestanttisen - setäni kanssa muutama kuukausi sitten, eikä hän voinut uskoa, miksi katolinen kirkko yhä erosi protestanttisista kirkoista. Kyse oli katolisen kirkon ehtoolliskiellosta ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 2003.
En oikein ymmärtänyt hänen hämmennystään. Puhuimme siitä jonkin aikaa.

En jaa katolisen kirkon oppeja - pidän niitä monessa asiassa väärinä - mutta voin periaatteessa ymmärtää, että he toimivat opetustensa mukaisesti. Valtavirran silmissä se voi olla tuomittavaa, mutta jos aina seuraa valtavirtaa, siitä tulee vain mielivaltaista ja hyödytöntä.

Perususkomusten soveltamisesta ja elämisestä - käytän likaista sanaa "perusta" - on tullut nykyään niin epäsuosittua, että ihmisen on uskottava vain yliluonnolliseen, sukupuolettomaan energiaan, jotta hän ei loukkaa ketään.

Jopa joissakin niin sanotuissa kristillisissä kirkoissa joutuu vaikeuksiin, kun väittää, että Jeesus on ainoa totuus, ainoa tie Jumalan luo (Joh. 14, 6).

Ja jos sitten vielä sanot, että uskot Raamatun olevan totta, kaikki on ohi.

Mutta pysytäänpä aiheessa "totuus ja Raamattu".



Onko Raamattu totta?

Vai pitäisikö meidän pikemminkin sanoa, että Raamattu sisältää totuuden?

Voit myös huuhdella sen vieläkin tasaisemmin: Raamattu sisältää jumalallista ja inhimillistä.

Tiedän muitakin tällaisia lauseita: (lue erityisen painokkaasti).

Kysymys ei ole siitä, tapahtuivatko ihmeet näin, koska kirjoittajat halusivat vain kuvallisesti korostaa Jeesuksen merkitystä.
(Vahvistustietojeni mukaan ei voida myöskään olettaa, että Jeesuksen kanssa tapahtuneet ihmetarinat olisivat todella tapahtuneet tuolla tavalla).

Raamatun ristiriitaisuudet eivät ole ongelma, koska kirjoittajat eivät ole väittäneet välittävänsä tarkkaa tietoa.

Raamatulla ei ole mitään tieteellisiä pyrkimyksiä.

jne. jne.

Kaivoin kerran tällaiset lausunnot muististani.

Loppujen lopuksi kaikki nämä lausunnot tarkoittavat sitä, että Raamatun kirjoittajat eivät joskus ottaneet totuutta kovin vakavasti.

Onko näin?

Koska pidämme Raamattua perustanamme, tällä kysymyksellä on meille jo nyt suuri merkitys.

Kun Raamatussa puhutaan Jumalan sanasta, hänen käskyistään ja Jeesuksen sanomasta, puhutaan usein totuudesta:

Esimerkiksi psalmissa 119, jonka aiheena on Jumalan sana itse:

V. 142;"Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus". "

V. 151;"Sinä olet lähellä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat totuutta. "

V. 160;"Sinun sanasi summa on totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi vanhurskaus pysyy iankaikkisesti". "

Viime kädessä se tarkoittaa, että kaikki, mitä Jumala sanoo, on totta.
Tämä sisältää käskyt, lupaukset, profetiat jne.
Kaikki on totta.

Jeesus teki myös aina selväksi, että se, mitä hän saarnasi, oli totuus.
Tämä kävi selväksi myös aiemmin mainitussa keskustelussa Pilatuksen kanssa (Joh. 18, 37):

Pilatus kysyi häneltä: "Sinä siis olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinä sanot, että minä olen kuningas. Sen tähden minä olen syntynyt ja sen tähden minä olen tullut maailmaan, että minä todistaisin totuudesta". Jokainen, joka on totuuden puolella, kuulee minun ääneni."

Tai Joh. 1, 17.18;

"Sillä laki annettiin Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut."

Armo ja totuus on annettu meille Jeesuksen kautta.

Ja tämä tarkoittaa totuutta Jumalasta.

Mutta onko koko Raamattu totta?

Jeesus itse näyttää myös pitävän Vanhaa testamenttia totena; mikään ei ainakaan viittaa siihen, että hän pitäisi mitään Vanhasta testamentista periytyvää tapahtumaa epätotena tai keksittynä legendana.
Kun hän siteeraa jotakin, hän pitää sitä aina totena.

Esim. Elian huolenpito lesken hyväksi jauhojen ja öljyn ihmeellisen lisääntymisen avulla (Luuk 4:25);

"Mutta totuuden nimessä minä sanon teille: monta leskirouvaa oli Israelissa Elian aikana, kun taivaat olivat suljettuina kolme vuotta ja kuusi kuukautta, niin että suuri nälänhätä tuli koko maahan; eikä Eliaa lähetetty kenenkään muun luo kuin Sareptaan Siidoniassa, erään leskirouvan luo ."

On selvää, että Jeesus olettaa, että tämä tapaus todella tapahtui.

Nämä ovat kuitenkin toistaiseksi vain väitteitä. Kysymys todistettavuudesta nousee jälleen esiin.

Jos Raamattu sanoo itsestään, että se on totta, se ei tarkoita mitään.

Entä Raamatun monet ristiriidat?

Nämä "ristiriidat" näyttävät askarruttavan monia.
Jos kirjoitat hakukoneeseen "Raamattu, ristiriidat", saat lukemattomia sivuja, joilla ristiriitoja yritetään ratkaista tai joilla ristiriidat luetellaan.

Islamilaisilla sivustoilla ilmeiset ristiriidat esitetään argumenttina siitä, että Raamattu on väärennetty verrattuna Koraaniin. Koraanissa on kuitenkin paljon vakavampiakin ristiriitoja.

Mitä teemme tällaisille "ristiriidoille"?

Kaikki ristiriidat voi varmasti selittää jotenkin, mutta osa tuntuu olevan hiuksista vedettyä, eikö totta?

Otetaanpa mikä tahansa esimerkki: Juudaksen, petturin, loppu.

Matt. 27, 5 sanoo, että hän hirtti itsensä.

Apostolien teot 1:18 sanoo, että hän kaatui pää edellä ja murtui kahtia.

Tämän voisi selittää sanomalla, että ehkä köysi katkesi, kun se ripustettiin, tai että se putosi köydestä, kun se katkaistiin ja katkesi kahtia.

Kumpikaan näistä ei kuulosta erityisen uskottavalta, mutta ne olisivat voineet olla.
Tällaiset selitykset eivät kuitenkaan ole riittävän uskottavia raamatunkriitikoille.

Haluaisin kuvata sinulle erään kokemuksen ja perustella, miksi Raamattu on totta näennäisistä ristiriidoista huolimatta.

Monta vuotta sitten työskentelin vielä Bonnissa.

Ohjelmoin siellä Delphi-nimisellä ohjelmointijärjestelmällä ja vaihdoin tietoja muiden ohjelmoijien kanssa Internetin uutisryhmän kautta. Tällainen uutisryhmä on verrattavissa foorumiin, jossa voit kirjoittaa jotain ja joku muu vastaa siihen kirjallisesti. Tämä johtaa joskus todellisiin kirjallisiin keskusteluihin.

Pomoni oli tuolloin hieman huolissaan turvallisuuskysymyksistä, ja hän tarjosi vain yhden tietokoneen, jota voitiin käyttää internetiin. Tämä tietokone ei ollut yhteydessä mihinkään muuhun tietokoneeseen toimistossamme.
Jos siis halusin lukea jotain uutisryhmästä tai kirjoittaa viestiä, minun oli jätettävä työpaikkani tietokone ja mentävä toiseen toimistoon, internet-tietokoneelle.

Nyt joku kysyi uutisryhmässä kysymyksen, johon pystyin osittain vastaamaan.
Tein sen ja kirjoitin, että loput ratkaisusta löytyy Delphin online-ohjeesta (saatat tietää tämän, ohjeikkuna avautuu F1:llä). Kirjoitin myös, että minulla ei ole pääsyä online-ohjeisiin tällä tietokoneella, mikä oli totta.

Hieman myöhemmin törmäsin erittäin mielenkiintoiseen kysymykseen. Aloin vastata siihen, mutta sitten tarvitsin tietoa Delphin online-ohjeesta. Koska tämäkin kysymys kiinnosti minua kovasti, menin työkoneelleni - toiseen työhuoneeseen - jossa ohjelmoin, ja katsoin online-ohjeesta. Sitten kopioin tekstikohdan online-ohjeesta levykkeelle ja palasin levykkeen kanssa toisessa huoneessa olevaan Internet-tietokoneeseen ja kopioin tämän tekstin online-ohjeesta vastaukseeni.

Miltä tämä nyt näyttää jonkun uutisryhmässä mukana lukevan mielestä?

Ensin sanon, että minulla ei ole pääsyä Delphin online-ohjeeseen, ja sitten myöhemmässä viestissä kopioin tekstin online-ohjeesta.

Tämä on ristiriitaista. Valehtelinko minä? Ei, mutta siltä se näyttää.

Hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat olettaa, että laitoin kaapelin saadakseni Internet-yhteyden työkoneeltani. Mutta se ei ole totta.

Ulkopuolelta on vaikea selvittää, mitä todella tapahtui.
Vain minä tiedän, miten tämä ristiriita voidaan ratkaista, koska olin paikalla. Ja nyt sinäkin tiedät sen.

Kun tarkastelet elämääsi, jotkin teot vaikuttavat varmasti ristiriitaisilta ulkopuolisten silmissä, koska he eivät tunne kaikkea taustaa.

Raamattu kertoo muun muassa siitä, miten ihmiset elävät Jumalan kanssa. Raamattu kertoo usein ihmisen näkökulmasta.

Mielestäni olisi erittäin outoa, jos jotkin asiat eivät näyttäisi ristiriitaisilta. Kirjassa ei voi aina kertoa tapahtuman taustoja niin, että kaikki olisi aina selvää. Se ei ole lainkaan mahdollista.

Kun on niin paljon periytyviä tapahtumia, on aina oltava joitakin, jotka vaikuttavat ristiriitaisilta ja jotka voidaan ratkaista vain melko epätodennäköisillä selityksillä; yhtä epätodennäköisiä kuin se, että minulla oli tapana juosta tietokoneelta toiselle levykkeen kanssa vain vastatakseni johonkin kysymykseen.

Yhteenvetona kysymykseen "Onko Raamattu totta?":

Totuuden seuraukset

Uskon, että ketään ei voi saada kristityksi uskottavalla argumentoinnilla.

Kerran eräs oppilaani opetti minua, ja annoin hänelle Peter Hahnen kirjan.
Myöhemmin hän kertoi minulle, että kaikki oli hyvin perusteltua, mutta että tämä argumentointi ei miellyttänyt häntä lainkaan. Hänelle oli samantekevää, oliko se totta vai ei.

Ajan henki, jonka mukaan tehokkuus on totuutta tärkeämpää, on ilmeinen.

Jeesus puhui todistuksestaan totuudesta, ja hänessä tämä totuus tuli voimaan. Hän myös eli saarnaamistaan.

Ehkä saarnani on tähän mennessä ollut hieman huonompi totuuden ja tehokkuuden vertailussa.
Tehokkuus on tietenkin tärkeää. Usko ilman vaikuttavuutta (Jaak. 2:17) on itsessään kuollutta ja siten hyödytöntä.
Jos uskot jonkin asian olevan totta, mutta et elä sitä, siitä ei ole mitään hyötyä.

Mitä seurauksia siitä on meille, että se, mitä Jumala kertoo meille Raamatussa, on totta?

Jos se on totta, voimme periaatteessa luottaa Raamattuun riippumatta siitä, mitä ajanhenki tai valtavirta sanoo Raamatusta.
Sen mukaan kannattaa elää.

Haluaisin nyt lopuksi lainata ja kommentoida lyhyesti joitakin Raamatun kohtia, jotka koskevat tätä "totuuden johdonmukaisuutta".

Psalmi 86:11; "Opeta minulle, Herra, sinun tiesi, minä vaellan sinun totuudessasi, anna minun sydämeni pelätä sinun nimeäsi. "

Se tarkoittaa, että Jumalan totuuden pitäisi loistaa myös meidän elämäämme ja meidän pitäisi elää totuuden mukaista elämää.

Joosua 24:14;" Ja nyt pelkää Herraa ja palvele häntä täydellisesti ja totuudessa."

Totuuden tulisi määrittää palvelumme ja elämämme.

Joskus totuuden ja rakkauden välillä nähdään ristiriita; näin sanoo Raamattu.

Ef. 4:15;"mutta pitäytyen totuudessa rakkaudessa, kasvakaamme kaikessa häntä kohti, joka on pää, Kristus".

1.Joh. 3,18;" Lapset, älkäämme rakastako sanoin tai kielin, vaan teoin ja totuudessa."

Aina ei tietenkään ole helppoa kertoa totuutta loukkaamatta, mutta jos suuntaamme itsemme Jeesuksen mukaan, pystymme aina ratkaisemaan tämän konfliktin paremmin.
Jeesus kertoi myös aina totuuden.

Joh. 4, 24;"Jumala on henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa häntä hengessä ja totuudessa". "

Myös meidän jumalanpalveluksemme, ja tämä koskee myös sunnuntain jumalanpalvelusta, on vietävä hengessä ja totuudessa, ja kaikkien siihen osallistuvien on toimittava hengessä ja totuudessa.

Ja lopuksi psalmin jae, joka tiivistää Jumalan totuuden tärkeimmän seurauksen:

Psalmi 115, 1;"Ei meille, Herra, ei meille, vaan anna nimellesi kunnia, sinun hyvyytesi tähden, sinun totuutesi tähden!". "

AMEN