Johdanto
Kaksi viikkoa sitten meillä oli jumalanpalvelus kaupunkifestivaalilla, ja saimme epätavallisen kohteliaisuuden.
Eräs tuttavani Brückerfeldin kojuista kertoi vaimolleni jälkeenpäin, että monet ihmiset eivät olleet edes huomanneet, että kyseessä oli jumalanpalvelus. Sonja kysyi: "Tuo on melkein kohteliaisuus", johon ystävä vastasi: "Niinkin voisi sanoa.
He luultavasti luulivat sitä konsertiksi tai jotain. Se oli viihdyttävää, musiikki oli reipasta, mutta ilmeisesti he eivät yleensä koe jumalanpalvelusta näin.
Palveluksemme näytti siis menevän varsin hyvin perille, ja kuulijoita oli enemmän kuin lavan edessä olevilla tuoleilla istuvia.
Mutta oliko palvelumme "hyvää" ja miten päätät, oliko se hyvää?
Kaikkien kokousten tavoitteena on
Luen 1. Korinttilaiskirjeen 14:26, NGÜ:stä, mitä siellä sanotaan palvonnasta:
Tätä kohtaa edeltävässä tekstissä käsitellään tarkemmin kielilläpuhumista ja profetoimista, ja se johtaa juuri tähän jaeeseen. Ja jos tämän jakeen toteamus koskee kaikkia kokoontumisia, niin mielestäni se koskee erityisesti jumalanpalvelusta.
"Sen on tarkoitus olla, että kaikki saisivat voittoa uskostaan."
Toisissa käännöksissä kirjoitetaan, että sen on oltava "rakennukseksi", mutta se on sama asia vanhanaikaisella kielellä.
Oliko jumalanpalvelusta todistaneilla kaupunkifestivaalivieraille hyötyä heidän uskostaan, vai eivätkö he vielä tiedä uskosta mitään: Oliko usko tuotu lähemmäksi heitä?
Tähän kysymykseen on hyvin vaikea vastata. Haluaisin kuitenkin tietää.
Yrityksissä kiinnitetään paljon huomiota menestyksen mittaamiseen. Tuottaako se, mitä teemme, toivottuja tuloksia? Ihmiset haluavat yrittää mitata sitä voidakseen työskennellä tehokkaammin. Siinä ei ole periaatteessa mitään väärää.
Yhteisössä se on melko vaikeaa. Tässäkään tehokkuusajatus ei ole pohjimmiltaan väärä. Sinulla on kuluja siitä, mitä teet, eikä sen pitäisi olla hukkaan heitettyä rakkauden työtä. Mutta miten mittaatte esimerkiksi saarnan jälkeen, kuinka suuri voitto on kävijöiden uskosta?
Ehkä voisimme tehdä sen kuten rautakaupassa, jossa on joskus painikepalkki uloskäynnillä, jossa on muistaakseni viisi painiketta, huonosta hyvään, joita hymiöt edustavat, surullisesta iloiseen. Voimme laittaa tuollaisen tänne uloskäynnille, ja kun menet ulos, painat vain kerran nappia. Ja saarnaaja, tänään se olisin minä, saa tuloksen, kun kaikki ovat painaneet nappia. Se olisi varmasti jännittävää.
Vitsinä etsin kerran internetistä tällaista painikepalkkia, mutta en löytänyt mitään. Termi "painikepalkki" ei todennäköisesti ole oikea.
Tällaiset arviointipalkit ovat tietysti melko kaksiteräisiä. Toisaalta ihmiset eivät useinkaan mieti asiaa liikaa, vaan osuvat siihen jotenkin, spontaanin tunteen mukaan. Vain erittäin suurella ihmismäärällä tulokset voivat olla merkityksellisiä.
Toisaalta et saa mitään tarkkaa palautetta siitä, miksi uskosi voitto ei ollut tänään niin suuri? Haluat myös kehittyä, haluat oppia. Ja se tarkoittaa myös sitä, että joskus sinun on ymmärrettävä, että muut eivät joskus voi tehdä paljonkaan niillä hienoilla ajatuksilla, joita sinulla oli valmisteluissasi.
En usko, että kukaan täällä haluaisi tällaista arviointipalkkia. Jotain sellaista on liian persoonatonta ja jotenkin myös liian armotonta.
Kaikista järkevistä tehokkuusnäkökohdista huolimatta emme saa unohtaa, että Jumala toimii myös yksilöllisesti. Jos saarna ei puhuttele lähes kaikkia jumalanpalvelukseen osallistuvia, mutta auttaa yhtä ihmistä elämää muuttavalla tavalla, saarnalla on luultavasti sittenkin ollut tarkoituksensa.
Voit tietysti pudota hevosen selästä myös toiselta puolelta, ja jos saarnaajana huomaat, että tuijotat vain "huh"-kasvoja, sano itsellesi, että se auttaa sinua paljon.
Tässä saarnassa haluaisin jatkaa tekemämme työn tuloksen tarkastelua, mutta haluaisin korostaa yhtä asiaa lisäyksenä.
Se on hyvin silmiinpistävää Psalmissa 127:1; NL:
Kaikissa merkityksellisissä pohdinnoissa tuloksista, tehokkuudesta, menetelmistä jne. on aina pysyttävä siinä, että Herran, Jeesuksen Kristuksen, on toimittava. Ilman luottamusta ja kuuntelemista häneen parhaimmillakaan harkinnoilla ei ole mitään järkeä.
Tätä ei saa koskaan unohtaa.
Osallistava kirkko
Palatkaamme aiempaan jaeeseen (1. Kor. 14:26; NGÜ):
"Kun kokoonnutaan yhteen, kaikilla on jotain annettavaa".
Älä huoli, en aio kävellä rivien läpi radiomikrofonin kanssa.
Tekstissä on jotakin itsestään selvää, että jokaisella Jeesukseen uskovalla on jotakin annettavaa. Kaikki ovat tärkeitä. Kaikkien ei tarvitse pitää puheita. Jotkut ihmiset ovat hyvin vastahakoisia puhumaan ryhmien edessä, ymmärrän senkin. Jotkut asiat, joita olet kokenut Jeesuksen kanssa, ovat hyvin henkilökohtaisia, ja haluat jakaa ne vain suojatussa ympäristössä. Sekin on selvää.
Tässä luetellut esimerkit osoittavat kuitenkin tietynlaista monimuotoisuutta: laulu, opetus, profeetallinen viesti, kielipuhe käännöksineen, ja kaikkien näiden tarkoituksena on, että muut saavat hyötyä uskostaan.
En usko, että tämä luettelo on täydellinen. Se voi olla myös sketsi, ehkä tanssi, runo, maalattu kuva, kokemus, yksinkertainen todistus, ehkäpä voit ajatella muutakin, kun mietit asiaa. Ehkä joku on liikuttunut jostakin aiheesta, miettinyt sitä ja välittää sen jollekin saarnaajalle, joka sitten käsittelee sitä saarnassaan kaikkien hyödyksi. Kaikkien ei tarvitse pitää puheita eikä kaikkien tarvitse seisoa edessä, jos he eivät halua.
Ehkä joku on juuttunut Raamatun tekstiin, jota hän ei voi ymmärtää, joka on ehkä jopa ristiriidassa muiden tekstien kanssa tai ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tunnustanut elämässään. Ja koska meillä ei ole kokonaisvaltaista ymmärrystä Raamatusta, löydämme aina tekstejä, joita emme voi luokitella, koska tietomme on vain osittaista. Jakakaamme tämä keskenämme. Ehkä löydämme selityksen yhdessä, ehkä vain jaamme ristiriidan tekstin kanssa ja odotamme, että kaikkeen tähän vastataan Jeesuksessa iankaikkisuudessa.
Mutta, ja tämä on erityisen tärkeää: sen pitäisi aina olla sitä, että jokainen saa hyötyä uskostaan. Sen täytyy olla motiivina. Sen ei tarvitse olla täydellinen, mutta asenteen on oltava oikea. Ihannetapauksessa pidämme toisistamme ja nautimme seurustelusta, ja jo pelkästään siitä syystä haluamme, että toinen henkilö saa hyötyä uskostaan.
Kun osallistut keskusteluun, voit myös yrittää asettua kuulijoiden asemaan, jotta et vain pamauta omia juttujasi riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat niistä.
Jatkossa, jakeen jälkeen, on lyhyt kappale profeetallisesta puhumisesta, joka sopii melko hyvin tähän (1. Kor. 14:30-32; NGÜ):
Liikuta sitä rukouksessa ja ennen kaikkea ota mukaasi, että jokaisella meistä on Jeesuksen kautta annettavaa, joka voi olla hyödyksi jonkun toisen uskolle. Kaikki ovat tärkeitä.
Kylvö ja sadonkorjuu
Me pysymme tuloksissa.Miten me edes keksimme jotain sellaista, jonka voimme välittää eteenpäin?
Kun elämme Jeesuksen kanssa, käymme luonnollisesti läpi hänen elämänkoulunsa. Rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta opimme häneltä ja voimme jakaa kokemuksiamme ja välittää niitä eteenpäin.
Tai sitten teemme jotain. Opettelemme laulun, joka auttaa meitä, työstämme ajatuksia, työskentelemme seurakunnassa, koska se on meille tärkeää. Ja siitä syntyy jotain.
Se on vähän kuin kylvö ja niitto.
Itse asiassa kasvi kasvaa itsestään, mutta me aloitamme istuttamalla siemenen ja hoidamme sitä kasvun edistämiseksi lannoittamalla, löyhentämällä maata ja muilla tarvittavilla toimenpiteillä.
Kristillistä elämää ei kuitenkaan voi tarkastella vain tulosten kannalta. Emme lue Raamattua vain oppiaksemme jotakin tai rukoillaksemme saadaksemme jotakin, vaan haluamme olla yhteydessä Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Usko Jeesukseen ei ole tulosuskonto, vaan henkilökohtainen suhde Jumalaan.
Haluan jatkaa "tuloksen" käsittelyä saarnassa, mutta se on järkevää vain, jos sinulla on suhde Jeesukseen, jos saat häneltä syntisi anteeksi ja jos sinulla on siten rauha Jumalan kanssa.
Mutta jos rukoilet toisten puolesta, ehkä jaat jotakin, annat jotakin eteenpäin tai työskentelet seurakunnassa jollakin tavalla, kylvön ja sadonkorjuun periaate näyttää jo sopivan.
Ja kun ajattelen kylvämistä ja niittämistä, ajattelen aina Psalmia 126:5,6; NL:
Sillä, että nämä jakeet tulevat aina mieleen, ei ole mitään syvempää merkitystä. Lauloin kerran Scheideweg-projektin kuorossa yli 30 vuotta sitten, ja siellä oli laulu, jossa sävellettiin juuri nämä kaksi säkeistöä, ja pidin siitä kovasti.
Mutta onko kylvämiseen välttämättä liityttävä kipua ja kärsimystä, jotta sato olisi hyvä? Aikaisemmin piirissämme vallitsi myös käsitys, että kaikki hauska on kiellettyä ja että vain todella epämiellyttävät toimet ovat Herralta, joten meidät on kiillotettu puhtauteen.
Psalmi käsitteli Israelin paluuta karkotuksen jälkeen, ja liittäisin kyyneleet karkotukseen ja ilon paluuseen.
Mutta mietitäänpä sitä kuitenkin: Kuinka tuskallista kylvön on oltava, jotta sadosta on syytä iloita? Vai voiko kylväminen olla myös hauskaa?
Hauskuus voi olla niin kaksiteräinen asia. Jos teet vain sitä, mitä haluat tehdä, elämäsi, jokainen suhteesi ja jokainen yhteisö epäonnistuu. Sitten et tee veroilmoituksia, et siivoa keittiötä ruoanlaiton jälkeen, et keskustele lastesi opettajien kanssa jne. Luulen, että voit keksiä tarpeeksi asioita, joiden tekemisestä et nauti, mutta teet ne silti. Pelkkä hauskanpitoyhteiskunta on kauhea ja epäonnistuu varmasti.
Uskon kuitenkin, että usein voi todella pitää hauskaa harrastamalla toimintaa, johon sinulla on sopivat lahjat ja kyvyt.
Olet ehkä kuullut sanonnan:
Etsi työ, josta nautit, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä päivääkään elämässäsi.
Tämä on tietysti karkeasti yksinkertaistettuna, mutta siinä on totuus.
Jos joku valittaa aina työnsä rasittavuudesta, hänellä on ehkä väärä työ. Tämä pätee tietysti yhtä lailla yhteisössä työskentelyyn. Ja olen myös sitä mieltä, että silloin työn tulokset eivät ole niin hyviä.
Kuten sanoin, en halua puhua puhtaasta huvikulttuurista. Aikuisena olemiseen kuuluu myös epämiellyttävien tehtävien ottaminen vastaan silloin tällöin, kun se on tarpeen. Mutta jos jokapäiväinen elämä koostuu vain epämiellyttävistä asioista, silloin jokin on mätää.
Ehkä meidän on aktivoitava uudelleen lahjakokeet seurakunnassa, mahdollisena siemenenä, jotta yksittäinen henkilö voi löytää itselleen sopivan tehtävän, johon hän voi samaistua, jossa hän yleensä nauttii ja josta hän saa jotain irti, eli ottaakseni jälleen kerran esiin psalmin kuvan: Sadonkorjuu iloineen.
On muitakin sanontoja, kuten tämä, joka koskee työtä, josta pitäisi nauttia.
Kuulin kerran sanonnan kristillisestä kontekstista:
Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi koko sydämestäsi ja tee, mitä haluat.
Tämäkin on tietysti hieman yksinkertaistettua, mutta siinä on myös syvempi totuus. Jos asenteemme todella muotoutuu rakastamalla Jumalaa ja lähimmäistä koko sydämestämme, silloin myös tahtomme tahtoo oikeaa asiaa. Tällainen asenne on luonnollisesti pikemminkin lahja tai siihen ollaan matkalla kehityksen mielessä, kuin että ihminen tietoisesti päättäisi: "Huomisesta lähtien aion elää näin".
Tässäkin on kyse kylvämisestä ja niittämisestä. Siemen on se uusi asenne, jonka voimme saada alun tai uuden kohtaamisen kautta Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja sato on tahtomme, ajatuksemme ja tekomme.
Yhteenveto
Tulen siihen johtopäätökseen:.
- Muistutimme alussa, että kaupunkifestivaalipalvelumme sai varsin hyvän vastaanoton.
- Jumalanpalveluksen tavoitteena tulisi olla, että jokainen saa hyötyä uskostaan.
- Ajattelimme myös, että olisi hyödyllistä, jos voisimme jotenkin mitata tätä hyötyä, mutta se on hyvin vaikeaa. Ja kun katsomme lopputulosta, emme saa koskaan unohtaa, että kaikki riippuu Jumalasta (Jos Herra ei rakenna taloa, me rakennamme sitä turhaan).
- Jakeen 1. Korinttilaiskirjeen 14:26 mukaan näyttää lähes itsestään selvältä, että jokainen antaa jotakin Jumalan palvelemiseen. Kun olemme tarkastelleet, mitä tämä voi olla, meidän pitäisi ottaa tämä rukoukseen, miten voimme elää tätä itse. Tavoite on aina tärkeä, että jokainen saa voittoa uskostaan.
- Vaikka kristittynä oleminen on pohjimmiltaan suhdetta ja yhteyttä Jeesukseen Kristukseen, elämämme toimintaa voidaan verrata kylvämisen ja niittämisen periaatteeseen.
- Sitten kuulimme vielä kaksi sanontaa, joita kannattaa miettiä:
- Etsi työ, josta nautit, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä päivääkään elämässäsi.
- Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi koko sydämestäsi ja tee, mitä haluat.